Pelastuslaissa palovaroittimissa edelleen asukkaan velvollisuus – turvallisuusriski?

Arvioiden mukaan noin 20 prosentissa asunnoista ei ole lainkaan palovaroitinta ja niissäkin missä on, niiden kunnossapitovastuu on ollut vain asukkaalla itsellään.

Vain huoneiston sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet varavirtalähteineen sekä porraskäytävien ja taloyhtiön muiden yhteisten tilojen palovaroittimet ovat olleet taloyhtiön vastuulla.

Vuoden 2024 alussa voimaan tulleessa pelastuslakimuutoksessa siirretään palovaroittimien hankinta- ja kunnossapitovastuu asukkaalta rakennuksen omistajalle, eli käytännössä taloyhtiöille. Tämä lakimuutos vaikuttaa erityisesti kerros- ja rivitaloihin. Uudistuksen tavoitteena on sääntelyn selkeyttäminen ja velvoitteiden parempi toteutuminen.

Vaikka muutos on saanut laajaa kannatusta, se tuo mukanaan myös haasteita. Taloyhtiöiden on nyt varauduttava uusiin vastuisiin ja varmistettava, että ne pystyvät täyttämään nämä vaatimukset. Lisäksi asukkaiden rooli palovaroittimien ylläpidossa on jäänyt epäselväksi, mikä herättää kysymyksiä vastuunjaosta ja käytännön toteutuksesta.

Laissa todetaan seuraavaa:

– Rakennuksen omistaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että asunto varustetaan riittävällä määrällä palovaroittimia tai muita laitteita, jotka mahdollisimman aikaisin havaitsevat alkavan tulipalon ja varoittavat asunnossa olevia.

– Rakennuksen omistajan on huolehdittava, että palovaroittimet ja muut laitteet pidetään toimintakunnossa. Huoneiston asukkaan on viipymättä ilmoitettava omistajalle palovaroittimien ja muiden laitteiden vioista.

– Mikäli rakennuksen omistaja laiminlyö palovaroittimien riittävän määrän varustamisen, kunnossapidon tai muiden mainitun pykälän mukaiset velvollisuudet, rikkomus voi johtaa sakkorangaistukseen.

Sisäasiainministeriön asetus palovaroittimien sijoittamisesta ja kunnossapidosta täsmentää lisäksi:

– Asunnon jokaisen kerroksen, myös kellarikerrosten ja ullakoiden, tulee olla varustettu vähintään yhdellä palovaroittimella. Jokaisen asuinkerroksen tai tason alkavaa 60 neliömetriä kohden on oltava vähintään yksi palovaroitin.

– Palovaroittimen tai muun paloilmaisulaitteen hälytysäänen tulee kuulua kaikkiin asunnon osiin, joissa normaalisti oleskellaan.

– Palovaroittimen tulee olla toimintakunnossa, ja sen toimintakunto on varmistettava säännöllisellä testauksella.

Lain mukaan huoneiston asukkaan on siis viipymättä ilmoitettava omistajalle palovaroittimien ja muiden laitteiden vioista. Tämä on tietenkin täysin luonnollista, mutta samalla epämääräinen vaatimus ilman sanktiota.

Ehkäpä tällä lakiin kirjatulla asukkaan “ilmoitusvastuulla” halutaan vain “muistuttaa ja valistaa” kansalaisia ilman sanktioita?

Tämä saattaa kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa taloyhtiö siirtää vastuuta asukkaille ja toisaalta asukkaat olettavat taloyhtiön hoitavan kaiken, mikä voi viivästyttää vikojen ilmoittamista ja korjaamista. Ja aivan maalaisjärjellä pääteltynä on selvää, että vain asukkaan vastuulle asiaa ei voi jättää. Asukkaita on monenlaisia ja osalla voi esimerkiksi toimintakykynsä puitteissa tai muusta syystä olla mahdotonta huolehtia asiasta.

Miksi pelastuslaki ei selkeästi määritä taloyhtiöiden kattavaa vastuuta palovaroittimien ylläpidosta, mukaan lukien tarkastusväleistä ja niiden todentamisesta tarkastuspöytäkirjojen avulla? Tämä lähestymistapa poistaisi epävarmuuden ja varmistaisi yhdenmukaisen toimintatavan turvallisuuden ylläpitämiseksi asuinrakennuksissa. Selkeät määräykset ja dokumentointivaatimukset tekisivät taloyhtiöiden vastuut täysin selväksi ja parantaisivat paloturvallisuutta.

Tärkeintä on, että kaikki osapuolet – taloyhtiöt, asukkaat ja viranomaiset – tekevät yhteistyötä varmistaakseen, että uusi lainsäädäntö toteutuu tehokkaasti ja turvallisuus asuinrakennuksissa paranee.

Tulenpalavaa kiirettä ei taloyhtiöissä vielä ole, sillä pelastuslaissa on kahden vuoden siirtymäaika. Taloyhtiöissä kannattaa kuitenkin jo melko pian päättää palovaroittimien mahdollisesta uusimisesta, asukkaiden perehdytyksestä ja varoittimien kunnossapidosta. Näin taloyhtiöt voivat suunnitella, miten asia käytännössä järjestetään. Asian kanssa on turha jäädä odottelemaan.